ARKISTA AHERRUSTA JA LOMAILUA: Gili Trawangan ja vähän gilin Menoa

Lähdimme Nusa Lembonganilta kohti gili Trawangania aamulla klo 9:00. Laivalippujen hintaan kuului nouto hotellilta, hyppäsimme lava-auton lavalle muiden matkailijoiden seuraksi, ja kuormaahan ei tyhjänä ajeta, joten kohta meitä matkailijoita istui lavalla tiiviisti, ja kaikkien rinkat keskellä. Ajelimme satamaan mutkaisia ja kuoppaisia teitä, pysähdyimme jonkinlaisen paikallisen kulkueen ajaksi, ja viimein pääsimme satamaan, missä ei ollut vettä ollenkaan! Laskuvesi.

Saimme lauttaliput, istuimme, odotimme, kahlasimme pieneen veneeseen joka kuljetti meidät isolle veneelle, astuimme veneeseen sisään, ja laivan viihdetarjontana televisiosta tuli elokuva titanic! Henkilökunnalla oli ilmeisesti hyvä huumorintaju. Lisää odotusta, ja viimein moottorit käynnistyi ja lähdimme kohti gili Trawangania. Aikaisemmin meille oli sanottu, että matka kestää 90 minuuttia, perillä Trawanganilla olimme klo 14:00, no, se on varmaan jokaisen oma asia miten sen 90 minuuttia laskee....

Saarella ei ole ollenkaan autoja eikä mopoja, taksien virkaa toimittaa hevosvaunut ja fillareita on tarjolla joka kulmassa. Meidän hotelli sijaitsi saaren pohjoispäässä, siellä rauhallisella alueella, ja fillarit oli jokapäiväisessä käytössä, erittäin kätevää liikkua paikasta toiseen, paitsi pimeällä, oli vähän vaikea suunnistaa pimeitä kujia pitkin, niin siis myöskään katuvaloja ei ollut.

Hotellimme oli kyllä loistava löytö, sivussa "metsän" keskellä, pieni mökkikylä, ihania, iloisia ihmisiä koko paikka täynnä.

Kävimme yhtenä päivä viereisellä gili Menon saarella ottamassa aurinkoa ja snorklailemassa, saari on todella hiljainen, ja semmoinen rustiikkinen, ei varmaankaan huono vaihtoehto, jos rauhaa kaipaa. Snorklailu suoraan rannasta onnistuu hyvin, mutta virtaukset on todella voimakkaita, räpylät on melkein pakollinen juttu, jos meinaa päästä eteenpäin.

Ruokahan on tietysti maistunut, jaksaa sitten taas ottaa aurinkoa :)

Eilen olimme illallisella rantaravintolassa, yht'äkkiä minun viereen asteli vuohi ja yritti ruveta syömään samalta lautaselta kun minä. Että sellaista elämää täällä.